Maailman parasta

Parasta koko maailmassa on se, kun saa nukkua rauhallista koiranunta pää isännän jalkoihin nojaten.

Jos isäntä ei ole kotona, joudun tyytymään fudikseen.

Makkaran jäljillä

Kävin viime lauantaina illansuussa ensimmäistä kertaa jäljestämässä! Tai ei kai sitä voi oikeaksi jäljestämiseksi vielä kutsua, se taisi olla enemmänkin semmoista nuuhkimisleikkiä. Leikki meni niin, että minä sain jäädä puistonpenkin viereen odottamaan, kun isäntä käveli nurmikolle n. 15 metriä pitkän jäljen. Jäljen alkuun hän käveli ihan pienen ruudun, johon tuli monta pientä makkaranpalaa! Sitten joka jalanjäljelle tuli makkaranpala. Jäljen päähän tuli ISO makkaranpala, jonka sain hotkaista heti sen löydettyäni!

Kun isäntä vihdoin tuli hakemaan minua penkin luota, lähdimme muutaman minuutin pituiselle rauhalliselle remmilenkille. Sitten isäntä ihan vaivihkaa käveli kohti nurmikon reunassa olevaa merkkiä, mistä jälki alkoi. Minä oivalsin heti, mistä on kyse, ja kävelin määrätietoisesti jälkeä pitkin eteenpäin makkaranpaloja napsien. Totta kai minulla oli kauhea nälkä - olin syönyt viimeksi aamulla! Etenin jopa niin vikkelästi jalanjäljeltä toiselle, että minulta jäi muutama herkkupala huomaamatta. Ne isäntä ystävällisesti osoitti minulle myöhemmin, kun olin saanut nielaistua sen viimeisen, ison makkaranpalan. Kun kaikki herkut olivat löytyneet, en millään olisi malttanut lopettaa nuuhkimista. Viime päivinä olenkin kulkenut aika usein kuono maassa, varsinkin nurmikolla kulkiessamme. Jospa sieltä löytyisi makkaraa! Toivottavasti isäntä tekee pian uusia makkarajälkiä. Tai vaikka verilettujälkiä.

Se aika vuodesta

Voihan kenkku! Minulla alkoi taas juoksut. Rekku on ollut tavanomaista kiinnostuneempi minun pissoistani, ja tänään "housuissani" oli jotain punaista. Saattaa olla, että Rekku lähtee pian taas evakkoon, kunhan sopiva hoitopaikka löytyy.

Iso kaveri

Me aina välillä kävelemme läheiselle koira-aitaukselle, koska siellä on niin mukava haistella muiden koirien hajuja. Yleensä siellä ei ole ketään meidän kanssa yhtä aikaa. Tänään siellä kuitenkin oli uusi iso ystävä. Minua vähän pelotti aluksi, kun ymmärsin miten iso kaveri on vastassa: 70-kiloinen tanskandogin ja berninpaimenkoiran sekoitus! Kaveri oli vasta reilun vuoden ikäinen, mutta jo niin iso ettei minusta tule koskaan niin isoa.
Hyvin meillä leikit sujui kuitenkin. Se taisi pitää minua vinkuleluna, koska vinkaisin aina kun se kosketti minua tassulla. Riehuin sen kanssa vähän aikaa ja jahtasimme toisiamme. Sitten se meni juomaan vettä omasta privaatista vesiastiastaan, ja kun yritin kohteliaasti pyytää saisinko maistaa vettä, kaveri hermostui. Ilmeisesti jotkut ovat omistushalusia vedestäkin!
Me päätimme siinä kohtaa, että on sopiva hetki jatkaa matkaa. Menimme mustikkametsään, ja minäkin poimin mustikoita suoraan varvusta suuhun. Nam nam!

Kuule, Bertta...

Me kävimme tänään tervehtimässä ystäväämme Berttaa. Meillä tytöillä riitti tyttöjen välisiä juttuja! Metsässä riehuimme ja painimme niin paljon, että minun kaunis valkea turkkini meni sinipunaiseksi mustikasta. Olin aika hassu näky kuulemma.

Bertan metsälenkki on kiva. Siellä saa olla vapaana koko ajan, eikä siellä törmää kuin korkeintaan metsän eläinten hajuihin. Maistoin mustikoita, metsämansikoita ja villivadelmia. Sitten kannoin käpyjä, mutta tietysti Bertan oli saatava juuri minun kävyt!

Yhtä kaikki, meillä oli hauska vierailu!

Nyt alkoi kesä!

Minä päätin pudottaa talvikarvat vasta tällä viikolla. Yhtenä iltana minusta irtosi isoina tukkuina molemmista kyljistä pohjavillaa. Emäntä luuli, että olen jotenkin sairas, mutta oikeastaan halusin vain eroon kuumasta turkista. Nyt on paljon viileämpi olla! Ehkä minä ensi kesänä vaihdan kesäturkkiin vähän aikaisemmin. Rekku sanoo, että kesä loppuu kohta.

Syytön, syytön, syytön

Minä en tiedä mistään revityistä matoista mitään.


En todellakaan yhtään mitään.

Tuumaustauko

Me tulimme juuri pitkältä lenkiltä. Mitähän sitten keksisi? Minulla riittäisi vielä virtaa! Rekun kimppuun voisi tietysti yrittää hyökätä...

Vatsa kuralla

Voi voi sentään. Viime yönä vatsassani alkoi kiertää, mitäköhän siellä lie ollut. Kello oli varttia yli neljä. Piippasin lyhyesti, sen verran että isäntä heräsi. Hän ei kuitenkaan vienyt minua ulos, koska joskus piippaan öisin ihan muuten vain, vaan jatkoi uniaan. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä, koska seuraavaksi isäntä heräsi kamalaan käryyn. Arvatkaa vain nolottiko minua.

Seuraavan kerran aloin piippaamaan kaksikymmentä yli kuusi, ja nyt pääsinkin heti ulos...tamaan. No, kyllä se menee ohi taas ihan varmasti. Samoin menee ohi myös lievä ontuminen vasemmassa etutassussa, joka minua on taas viime aikoina vaivannut. Taitaa vieläkin olla niitä kasvukipuja.

Muuten olen kyllä voinut hyvin ja ollut oma pirteä itseni. Menin jopa oma-aloitteisesti uimaan tässä hiljattain! Tottelevainenkin olen ollut, ja valpas. Ja tietysti suloinen! Emännällä oli syntymäpäivät viikonloppuna ja minä hurmasin kaikki vieraat aivan 6 - 0. Vatsanväänteet eivät kuitenkaan voineet johtua synttärikakusta, sillä sitä emme Rekun kanssa saaneet maistaakaan kovasta yrittämisestä huolimatta.

Massu täynnä matonkuteita

Hmm... Minulle kävi eilen vahinko... Taisin olla vähän tylsistynyt ja hieman sekavassa tilassa illalla kun olimme kaksin kotona Rekun kanssa. Saatoin vähän maistella meidän isoa olohuoneen mattoa. Siihen ehkä tuli pieni reikä. Mutta en minä oikeasti sitä tarkoittanut! Enkä yhtään tiedä miten ne matonkuteet päätyivät minun vatsaani!

Anteeksi!