Eilen jokivarren lenkillä juoksin kiveä päin! Rekku ajoi minua juuri takaa ja minä juoksin pää sivulle kääntyneenä, ja sitten iso kivi hyökkäsi jostain eteeni. Kolahdin kiveä päin oikea poski, korva ja etutassu edellä niin että rusahdus kuului kauas. Sitten vinkaisin ja pyörähdin lumessa. Onnuin vähän aikaa ja nuoleskelin huuliani syrjemmällä. Isäntä tarkasti, ettei mistään tullut verta, ja kun ontuminenkin unohtui saatettiin todeta, että oppirahat tästäkin tapauksesta jäivät pieniksi. Kivet voivat olla vaarallisia, jos ne tulevat eteen tuolla tapaa.
Vähän myöhemmin samalla lenkillä jäin muista jälkeen tienvarteen tonkimaan lumihankea. Kun minua sitten kutsuttiin, oli suussani joku kepiltä näyttävä ruskea möykky. Kohta kuitenkin nähtiin, että kannoin suussani litteää, jäätynyttä oravaa! Toin saaliini kaikkien nähtäväksi, mutta en saanutkaan leikkiä sillä enkä edes pitää sitä, tai edes noutaa sitä uudelleen, kun se nakattiin takaisin tien poskeen. Tylsää. Ihmiset eivät taida tietää, että oravissa on paljon tärkeitä proteiineja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti