Viime viikonloppuna olimme jokavuotisella kasvattajan leirillä Savitaipaleella. Samassa paikassa leireilimme viime vuonna. Tänä vuonna oli vähän vähemmän osallistujia, noin 40 koiraa ja ehkä 15 ihmistä.
Perjantaina saavuimme perille illalla melko myöhään ja kävimme heti moikkaamassa kaikki tutut ihmiset. Tietenkin kasvattaja Tiina oli paikalla, ja lisäksi monta muuta tuttua. Melkein kaikki koirat olivat mökeissä tai autoissa, jottei tulisi tappeluita tai muuta yleistä kaaosta. Tapasimme ainoastaan muutamia pentuja, ainakin Nuutin ja Källin. Leirillä oli myös siskoni Oikku ja Sipin sisko Pihka, mutta emme ehtineet tavata heitä.
Ihmiset menivät saunaan ja uimaan ja me koirat odottelimme mökissä. Meidän mökissä nukkui myös ystävämme Arman, mutta hän oli isossa häkissä jottei tulisi mitään hämminkiä. Yöksi häkin ovi avattiin ja saimme kaikki olla vapaana. Mitään ei silti sattunut, koska Arman pääsi aina häkkiinsä "turvaan" ja me tiesimme, että sinne emme menisi.
Lauantaina kävimme Armanin kanssa aamukävelyllä ennen kuin muut heräsivät. Metsätiellä oli rauhallista lukuunottamatta hirvikärpäsiä. Emäntä on yrittänyt suojautua niiltä pukeutumalla huppariin, mutta ei se mitään auttanut. Niitä hirvikärpäsiä oli joka paikassa.
Poseerasimme Armanin kanssa opaskyltin luona.
Päivällä saimme kokeilla erilaisia aktiviteettejä. Sipi meni kokeilemaan rallitokoa! Se oli tosi jännää, vaikkei sen enempää Sipi kuin emäntäkään tiedä lajista mitään. Oli kuitenkin kiva kokeilla ja tutustua lajiin.
Tässä näette leirimätsäreiden SIN2 BIS3 -koiran. Palkinnot eivät tulleet mukaan kuvaan, mutta sain ison kasan kaikkia herkkuja ja yhden uuden vinkulelun (jonka Sipi kylläkin takavarikoi kotona ja vingutti sitä koko ajan niin kauan kunnes emäntä laittoi sen kaappiin).
BIS-kehän muuten voitti Arman! Hänhän on niin komea, joten en ihmettele että hän voitti.
Toisena yönä Arman oli jo lähtenyt kotiin ja meidän mökkiin tulivat uudet kaverit. Emme tunteneet niitä ennestään, joten ne nukkuivat omissa tilavissa häkeissään, jotka oli peitetty niin ettemme edes nähneet toisiamme. Yö meni hyvin. Jotkut koirat tietenkin haukkuivat yöllä, kun kävivät tekemässä tarpeitaan tai muuten vaan riekkumassa.
Kun lähdimme kotiin sunnuntaina, olimme aivan poikki. Paluumatka kesti noin 5 tuntia jonka käytimme tehokkaasti lepäämiseen. Silti olimme uupuneita vielä seuraavanakin päivänä.
Kyllä leirillä on aina mukavaa! Ensi vuonna sitten uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti