Minä hoksasinkin yhtäkkiä, että erään kannon päällä oli minulle hyvää välipalaa: omenapiirakkaa! Joltain oli varmaan jäänyt siihen metsäeväät, ehkä vahingossa. Minä hotkaisin äkkiä ison palan suuhuni ja nielaisin sen ennen kuin isäntäväki ehti kieltää.
Tällä metsäreissulla oli eväät kohdillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti